Ei sieppaa

Olen Unna Tuutikki Penninrahan suuri ihailija ja Unnan basaarista olen saanut myös monta vinkkiä omiin postauksiini, tällä kertaa ajatuksia kirvoitti Sieppaa. Sekä Unnan saamista kommenteista että muista kissablogeista olen tullut siihen tulokseen, että kyseiset asiat sieppaavat hyvin monia kissaeläjiä. Ei kuitenkaan meidän poikia, ehei. Tosin tuosta ulkoilusta saattaa tulla kynnyskysymys jatkossa. Valjastelu oli liian pelottavaa, mutta nyt on muutama kerta päästy kurkistamaan parvekkeelle, ja sinne kyllä pyritään. Parveke ei kuitenkaan ole alkuunkaan kissaturvallinen, joten siellä ei voi vapaasti oleilla. Suunnitteilla on ulkotarha, toivottavasti suunnitelma toteutuu kesän mittaan. Mutta vielä ei siis varsinaisesti vielä sieppaa se suljettu parvekkeenovi.

Silakoita eikä muutakaan kalaa eivät meidän nirppanokat suostu edes maistamaan, joten ei sieppaa silakattomuus. Myöskään varhaisaamiainen ei ole meidän poikien juttu, viideltä ja kuudeltakin meillä vielä nukutaan. Itse asiassa vasta kun pojat huomaavat henkilökunnan (lähinnä tämän kirjoittajan) olevan hereillä alkavat aamurutiinit: ensin tulee Ossu vähäksi aikaa makaamaan viereen tai mahan päälle, kehräilee siinä aikansa ja poistuu sitten. Heti sen jälkeen saapuu Fusku, se pasteeraa edestakaisin, puskee ja kehrää ja hyppää hetken päästä pois. Ruualla ei ole kiirettä, kahvinkeitossa avustaminen on hauskempaa. Fuskulle pitää myös avata hana juomista varten, herra ei enää suostu juomaan seisovaa vettä kuin äärimmäisessä hädässä.

Ainiin, juustokaan ei ole kiinnostavaa. Mutta Ossun mielestä mämmituokkosen pohja sentään ansaitsi hieman nuoleskelua.

Tässä pojat ovat saaneet vappuhuiskan. Ei se nyt mikään suuri juttu ollut sekään. Tavarat eivät ole läheskään niin kivoja kuin erilaiset hommat, joihin voi tavalla tai toisella osallistua. Se joskus sieppaa. Henkilökuntaa.