sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

Leikki on (sisä)kissan työtä

Jo ennen kissojen tuloa hommasin muutamia leluja: palloja, kissanminttukalan, hiiriä ja höyhenhuiskun. Oikeastaan vain höyhenhuisku kelpasi pitemmäksi aikaa, mutta ennen pitkää siitä oli jäljellä pelkkä keppi. Sitten pojille hankittiin Zooplussasta kaksi Wubbaa, joilla jopa wubbailtiin tovi ja toinenkin. Nyt wubat makaavat jossakin unohdettuina ja aivan ehjinä. Seuraava lelu oli paljon kehuttu Kong Kickeroo, joka sai muutaman potkun ja halauksen, mutta unohtui sekin nopeasti.

Parempi menestys oli ruletilla, jota Ossu pyöritti ensin innokkaasti, mutta kyllästyi nopeasti. Fusku sensijaan pelailee aika ajoin, myös yöllä, mikä herättää mukavasti.

Nyt olen tullut siihen tulokseen, että parhaita leluja ovat itse keksityt ja löydetyt. Ossun suosikkelelu on piipunrassi. Sen kanssa poika jaksaa pelata vaikka kuinka pitkään. Fuskun suosikkelu taas on solmuun sitaistu muovinpala - minulla on tapana sitoa vajaa pakastevihannespussi kiinni pussin reunasta leikatulle suikaleella ja semmoinen sattui kerran putoamaan lattialle. Fusku keksi heti kapineen potentiaalin.

Kaikki muukin itse löydetty on Fuskun mieleen: jääkaappimagneetti, joka on saatu hyppimällä ja tassulla lyömällä alas, avaimet, jotka on ronkittu avainkaapista, kynät, jotka on löydetty pöydältä. Oma häntä on kätevä kapine, koska on aina mukana. Ja sitten tietysti Ossu, jonka kimppuun voi hyökätä.

Jo ennen kissojen tuloa hankittiin rottinkinen kissanmaja, jossa Ossu muutan kerran nukkuikin. Nyt se ei kummallekaan kelpaa nukkumiseen, sensijaan Fuskulle se tarjoaa mahtavan haasteen, sitä voi näet raahata ympäri kämppää.