lauantai 2. tammikuuta 2010

Sisustusta

Sisustuslehtiä selatessa näkee joskus ihmeellisiä kuvia: valkoinen sohva, hieno matto, tyylikalusteita - ja lemmikkieläimiä. Kuinka ihmeessä se on mahdollista? Meillä on Sylvi-kissan jäljiltä ovenpielet kiipeilty kynnenjälkiä täyteen, nahkasohva oli poisheittokunnossa jo vuosia, Pomo-koira pani keittön tuolit ja kaksi nahkanojatuolia päreiksi ja antikoi antiikkikaapin entistä antiikkisemmaksi. Ja kaikki matot on tietysti oksennettu piloille.

Kun Sylvi-kissa lähti autuaammille myyränmetsästysmaille ajattelimme, että emme ota enää kissaa ja ostaa täräytin kalliihkon nahkaisen sohvakaluston ja vähän muutakin. Sitten kissahulluus taas iski oikein kunnolla ja nyt on antikointityöryhmä taas talossa. Onneksi vanhasta kalustosta on jäljellä vielä yksi nojatuoli ja toistaiseksi se on kissakaksikon suosiossa niin kiipeily- kuin kynsienteroitusmielessäkin. Jouduin sitä jo paikkaamaan, mutta vielä se jonkin aikaa kestää.

Kodin rapistumista ei itse enää oikein huomaa, tämä pohdinta sai alkunsa videonpätkästä, jonka aamulla kuvasin. Siinä kissat taistelevat maton kanssa (räsymatto paras matto!) ja taustalla näkyy ovi, jossa on isoja maalittomia läikkiä. Pomo-koira nuorempana pyysi ulos hakkaamalla ovea tassulla. Jotenkin oven maalaus on jäänyt...

3 kommenttia:

Vallaton mummeli kirjoitti...

Testaan, pääsenkö nyt kommentoimaan. Näyttäis äkkiseltään, että pääsen. Suosikeissa on tämä sivu :)

Sylvia kirjoitti...

No voi kun! Kiva kun rupesit bloggaamaan, laitoin heti suosikkeihin! On siinä vaan kokoeroa elukoissa! Mutta kivaa menoa näkyy olevan.

Marjattah kirjoitti...

Elämässä täytyy priorisoida :) "Siisti koti kertoo hukkaan heitetystä elämästä", kuten ystävämme Soili on neuvonut.
Hotellin nettiyhteys on niin nihkeä, että nautiskelen videosi sitten kotona. Pikkuisen sain mattofilmiä maisteltua, 15 sekunnin pätkissä.
Niin, ja onnea uudesta perheenjäsenestä, Fuskusta! Hurmaava.