Kylkiäinen

Päivä alkoi kamalana: henkilökunta oli unohtanut ostaa ruokaa, eikä sitä ollut YHTÄÄN. Niinpä tasan seitsemältä kurvattiin S-Marketin pihaan hätämuonaa ostamaan. Mustista ja Mirristä sitten haettiin varsinaiset sapuskat ja jättisäkin mukana tuli kylkiäinen. Tämä ei ole mikään Kätevän emännän kylkiäinen vaan kankainen tunneli. Se on ihan kissoja varten tehty, joten ei sitä hurraa-huudoilla tervehditty, mutta kun päivä oli vähän tylsä niin paremman tekemisen puutteessa sitä vähän kokeiltiin.

Ei sieppaa

Olen Unna Tuutikki Penninrahan suuri ihailija ja Unnan basaarista olen saanut myös monta vinkkiä omiin postauksiini, tällä kertaa ajatuksia kirvoitti Sieppaa. Sekä Unnan saamista kommenteista että muista kissablogeista olen tullut siihen tulokseen, että kyseiset asiat sieppaavat hyvin monia kissaeläjiä. Ei kuitenkaan meidän poikia, ehei. Tosin tuosta ulkoilusta saattaa tulla kynnyskysymys jatkossa. Valjastelu oli liian pelottavaa, mutta nyt on muutama kerta päästy kurkistamaan parvekkeelle, ja sinne kyllä pyritään. Parveke ei kuitenkaan ole alkuunkaan kissaturvallinen, joten siellä ei voi vapaasti oleilla. Suunnitteilla on ulkotarha, toivottavasti suunnitelma toteutuu kesän mittaan. Mutta vielä ei siis varsinaisesti vielä sieppaa se suljettu parvekkeenovi.

Silakoita eikä muutakaan kalaa eivät meidän nirppanokat suostu edes maistamaan, joten ei sieppaa silakattomuus. Myöskään varhaisaamiainen ei ole meidän poikien juttu, viideltä ja kuudeltakin meillä vielä nukutaan. Itse asiassa vasta kun pojat huomaavat henkilökunnan (lähinnä tämän kirjoittajan) olevan hereillä alkavat aamurutiinit: ensin tulee Ossu vähäksi aikaa makaamaan viereen tai mahan päälle, kehräilee siinä aikansa ja poistuu sitten. Heti sen jälkeen saapuu Fusku, se pasteeraa edestakaisin, puskee ja kehrää ja hyppää hetken päästä pois. Ruualla ei ole kiirettä, kahvinkeitossa avustaminen on hauskempaa. Fuskulle pitää myös avata hana juomista varten, herra ei enää suostu juomaan seisovaa vettä kuin äärimmäisessä hädässä.

Ainiin, juustokaan ei ole kiinnostavaa. Mutta Ossun mielestä mämmituokkosen pohja sentään ansaitsi hieman nuoleskelua.

Tässä pojat ovat saaneet vappuhuiskan. Ei se nyt mikään suuri juttu ollut sekään. Tavarat eivät ole läheskään niin kivoja kuin erilaiset hommat, joihin voi tavalla tai toisella osallistua. Se joskus sieppaa. Henkilökuntaa.

Ossu Buddhana

Ossulla on välillä hauska tapa istua, mutta en aikaisemmin ole saanut siitä kuva- tai videonäytettä. Tuohon asentoon Ossu päätyy yleensä vatsanpesun seurauksena, ja eilen se kerrankin pysyi pesun jälkeen istumassa niin kauan, että ehdin hakea kameran ja sytyttää lähimmän pikku valon. Näin hienosti Buddha-Ossu poseeraa:

Mutta missä on Fusku?

Taas kerran idea tuli Tuutuselta! Meillä nimittäin asuu yksi kaivautujakissa. Sänkypeitossa saattaa näkyä vain pieni kohouma, myös maton alla on kiva piileskellä. Tämä pätkä on kuvattu kauan sitten, jo silloin Fusku oli luolakissa. 

Cowcats take 2

Olen käynyt läpi vanhoja videoleikkeitä ja poistellut pilalle menneitä tai merkityksettömiä pätkiä. Mutta näistä piti koota pieni lyhytfilmi. Pätkät on kuvattu vuosi sitten, kissanruoho on kaupasta ostettua venhänorasta.

The corn is as high as an elephant's eye

No ei nyt ihan, mutta Tuutusen innoittamana meillekin kylvettiin maissipelto. Popparit pantiin multiin reilu viikko sitten ja tänään päästiin laiduntamaan. Kuvasin poikia pitkästä aikaa EOSilla, ja koska toiminta oli jokseenkin tylsää piti vähän elävöittää bluegrass-musiikilla ja pienellä äänitehosteella.

Tässäpä iloksenne pojat laitumella:

Plant hunter

Ainakin puutarhaihmiset tietänevät, mikä on plant hunter: sellainen kasvihörhö, joka reissaa ympäri maailmaa  etsimässä uusia ja ihmeellisiä kasveja. Meillä asustelee toisenlainen kasvinmetsästäjä, jonka tavoite on lähinnä jonkinlainen sarjamurha. Viime aikoina uhriksi ovat joutuneet yksi santtu (sama, jonka kukat on syöty) ja yksi rönsylilja. Fusku tosin väittää, ettei hän mitään tehnyt, ihan itsekseen se hyppäsi. Uskoako tuota? Vai yrittikö santtu ehkä itsemurhaa?

Vielä tämä on elossa, mutta kuinka kauan?

Rönsylilja on amppelissa, ja sitä on tuijoteltu haaveellisesti jo pitkään. Joulun ajaksi kissojen kiipeilyteline siirrettiin makuuhuoneeseen, rönsyliljan alle. Kasviamppeli piti tietenkin siirtää pois, ja olohuoneessa oli ainoa vapaa koukku. Pahaksi onneksi nojatuoli jäi sopivasti siihen alle. Onneksi ei vielä tarvitse sanoa, että the rest is history, sillä kasvi on ainoastaan haavoittunut. Kuva on harmillisen huono, sillä oli liian pimeää. Kirkastaminen taas aiheutti sen, että myös tausta kirkastui ja näyttää kuin seinä olisi tulessa.